Kolme kuukautinen

Rosa kävi eläinlääkärillä ensimmäisen kerran ja sai rokotuksen. Eläinlääkäri totesi Rosan olevan terve, vilkas ja vahvaluonteinen koira. 

Pentu on pentu

Rosalla menee helposti leikiksi, niin kuin ensimmäinen "lenkki" sen kanssa tiellä. Tultuaan ulkoa  sisälle se villiintyy toden teolla. Todellista ongelmaa on tuottanut kynsien leikkuu, joka kuitenkin on alkanut sujua paremmin. Sekä hampaiden kasvaessa sillä on hirveä halu purra, jota on vaikea hillitä. Villeimmillään se on yleensä aivan illalla, kun pitäisi mennä nukkumaan. Se juoksee aikansa ympäri taloa, riuhtoo lelujaan tai yrittää haastaa leikkiin mukaan lähimmäksi sattuvan uhrin (yleensä puremalla), kunnes lopulta nukahtaa.

Barbet tapaaminen

Rosa kävi tutustumassa Jyväskylässä asuviin lajitovereihinsa barbet-tapaamisessa.

Rosa kylässä

Rosa kävi tapaamassa Rölli-barbettia ja Friisa-ceskyterrieria.

Barbet historiikki

                                          Le Grand Barbet

Barbet on vanha rotu. Ensimmäinen maininta siitä on jo vuodelta 1570 Dr. Johannes Caius:en kirjoittamassa latinankielisessä De Canibus Britannicus koiratietokirjassa. Seuraava merkittävä koirarotujen luokitus on 1700-luvulla eläneen ruotsalaisen luonontieteilijä Lineuksen, jossa se on luokiteltu nimellä Cams aquaticus major tai Great Water Dog. Vuonna 1798 kreivi Offon kuvailee tarkasti barbettia "The Great Barbet" Histore nature kirjassaan; sillä on raskas valkoinen turkki mustilla laikuilla, pitkät korvat, sekä vahva pää. Kuvaus vastaa hyvin nykypäivän barbettia. 1800-luvulla barbettia kutsuttiin useilla nimillä käyttötarkotuksen ja sijainnin mukaan.  Englannissa sitä kutsuttiin nimellä "Great water dog", Saksassa "Pudelhund" (mistä nimitys puudeli tulee), Ranskassa "the Barbet" tai "Caniche" , sekä nimillä "Duck Dog", "Sheep Dog" ja "Water spaniel.

                         Kreivi Offon kuvauksen mukainen barbet

Vuonna 1863 englantilaisessa lehtijutussa Ranskan ensimmäisestä koiranäyttelystä oli piirros barbetista. Silloin Barbet oli suosionsa huipulla. Maailman sotien aikana  mm. sota, luonnollisten suoalueiden kuivuminen ja muodin kasvu johtivat Barbetin suosion laskuun. Sitä pidettiin edelleen työmiehen koirana. Maailmansotien aikana Barbet oli jopa kuolla sukupuuttoon, eikä Barbetteja ollut virallisesti rekisteröityinä. 

Barbet jatkoi kuitenkin elämää pienissä maalaiskylissä ympäri Eurooppaa, missä sen kykyjä 

arvostettiin. Barbetteja maailmansotien aikaan kasvatti ainostaan pari kasvattajaa, joista yksi oli tohtori Vincent. Hänen tyttärensä Petre jatkoi isänsä perintöä kasvattamalla barbetteja maailmansotien jälkeen. Kunnes vuonna 1970 pariisilainen Mr Hermans alkoi jäljittämään yhä Euroopassa asuvia barbetteja. Hänen tarkoituksenaan oli tehdä barbet taas tunnetuksi ja lopulta yltämään  nykyisiin F.C.I standarteihin. Barbetin katsotaan olevan esisisä monille roduille mm. villakoiralle ja useille vesikoirille.

              Tällaisilla suoalueilla barbetit metsästivät vesilintuja

Barbetin alkuperäinen käyttötarkoitus on vesilintujen metsästys. Sanotaan, että Ranskan kuninkaalliset ovat käyttäneet sitä kautta aikojen metsästykseen. (Napoleon Bonapartellakin oli barbet nimeltään "Moustache".) Nykyään sen käyttötarkoitukset ovat monimuotoisempia ... Pitkästäkään historiasta huolimatta barbet ei ole  yleinen tai tunnettu muualla kuin Ranskassa jossa se on yleisesti tunnettu. Barbetteja asuu kuitenkin pieniä määriä ympäri Eurooppaa, jopa Pohjois-Amerikassa. Tuleivaisuus näyttää kuitenkin, että barbet  vähitellen yleistyy koirarotuna.